lahdettiin tukevan aamiaisen jalkeen amarillon keskustaan kyselee digikameraan laturia, ei mistaan loydy. no ostettiin sitte uus digikamera etta saa kuvia otettua ja lahetettya suomeen. sitten lahettiin big texan steak ranchille syomaan ku aamiaisestakin oli kulunu jo melkein 2 tuntia. hieno paikka, route66 tavaraa myynnissa, sitte semmonen saluuna ja sitte iso ruokailu sali. mamma soi bbq satsin grillikylkee, makkaraa, paahtopaistia. mina soin 700g t-luupihvin. ne huuhtastiin 0,5 litran budweisereilla alas ja ei tartte muuta tanaan syodakkaan. texasissa on kylla semmonen maalaishaju(paskanhaju) koko ajan ilmastossa. on niin paljo karjaa. siita matka jatku cadillac ranchille. aika pieni paikka 10mailia amarillosta lanteen I-40 vieressa, pellon reunassa. 10cadillacia puoliks hautautuneena maahan. otettiin muutamat kuvat ja siina oli muutama turisti joilta saatiin pinkki spraypullo etta paastiin jattaa nimikirjaimet cadillacin kylkeen. ne oli ajamassa 66 idasta lanteen, eli vaaraan suuntaan. huutelivat vaan etta get your kicks on route sixtysix. tanaan oli kylla lyhyt etappi, 170mailia. texasin osa valtion rajalla, ku tultiin new mexikon puolelle niin samantien radiosta havis kanavat, matkapuhelimen kentta nollille. no sitte 10mailia eteenpain ja saatiin kuulumaan yks kanava ja se oli mehiiko kanava, espanjaks ja espanjalaisia biiseja, maisema muuttuu tasasen texasin jalkeen vahan vuoristoisemmaks. sitte saavuttiin tucumcarin kylaan, paakatu 3mailia pitka ja kummallakin puolella ransistyneita huoltoasemia, vanhoja motelleita joista osasta ikkunat rikki. vanhoja autotalleja joissa paikalliset korjailee pickuppejansa. melkein kaikki autot on jostain kohtaa klommolla. taalla clint eastwoodkin on kuvannu sen leffan, vain muutaman dollarin tahden. tultiin historic pow wow motelliin tahan paakadun varrelle. taa on tammonen intiaanihenkinen motelli. taalla tuntuu kylla silta ku aika olis pysahtyny, kellaan ei ole kiire mihinkaan. ja jengi moikkailee kaupassa. ostettiin pari budweiseria tosta kaupasta ja myyja kysy multa papereita, on kuulemma kauppiaan pakko kysyy kaikilta papereita vaikka ostais vain yhden oluen. ollaan muuten jotakuinkin puolessa valissa matkaa, noin 2300km ajettu ja samanverran edessa. ja vakuutusyhtiosta tuli viestia etta toi herzin vahinkoilmotus riittaa siihen etta suomessa saa haettua matkatavaroille korvausta. vaikka eka vaittivat etta tarttee poliisiraportin. nyt on ainoan puhelimen kentta nollassa, mut onneks on nettiyhteydet toiminu hyvin joka hotellissa